Tiibetinspanieli 

Tiibetinspanielit.fi tietää kertoa tästä valloittavasta rodusta seuraavaa;

Tiibetiläisten munkkien ja ylimysten lahja maailmalle on tiibetinspanieli. Tiibetissä oletetaan olleen tiibetinspanielin tyyppisiä koiria jo vuodesta 200 eKr. Kuvauksia tällaisista koirista on löydetty 1100-luvulta. Rodun alkuperä nivoutuu läheisesti yhteen kiinalaisten rotujen kanssa. Tiibet on aina elänyt eristettyä elämää, niinpä koirien alkuperän selvittäminen ei ole ollut mikään helppo tehtävä.
Kotimaassaan tiibetinspanieli oli arvostettu luostareiden ja ylhäisön seurakoira. Se mitä ilmeisimmin on ollut sisäkoira, koska sen turkki on lyhyempi kuin serkkujensa, tiibetinterrierin ja lhasa apson.
Tiibetinspanieli on erittäin valpas rotu, niinpä sitä käytettiin myös vahtikoirana; nämä lepäsivät luostarin muureilla ja pitivät silmällä ympäröivää seutua. Kun näköpiiriin ilmaantui vieras, antoivat ne hälytyksen luostarin munkeille. Tämä valppaus on rodulle tyypillinen piirre tänäkin päivänä. Tiibetinspanieli hakeutuu yhä edelleen korkeille paikoille ja ikkunan ääreen, josta sen on helppo pitää silmällä ympäristöään.
Pienillä koirilla oli oma tärkeä osansa myös luostarien uskonnollisessa elämässä. Tarinan mukaan tiibetinspanielin tehtävänä oli pyörittää etutassuillaan rukousmyllyä. Tämän päivän koirilla on monilla säilynyt kyky pysytellä pitkään takatassuillaan etukäpäliään vispaten. Tiibettiläiset koirat olivat pyhiä, niinpä niitä ei myyty, vaan koiria saatettiin lahjoittaa suurena suosion ja arvostuksen osoituksena.
Ensimmäinnennimeltä tunnettu tiibetinspanieli, joka tuli Englantiin oli luultavasti Lhasa. Sen toi Tiibetistä v. 1905 Frank Wormald. Tohtori Greig, joka tunnetaan paremmin tiibetinterrierikasvattajana, toi 1920-luvulla Englantiin myös useita tiibetinspanieleita. Hänen kasvatteihinsa perustuu kirkkoherra ja rouva Abbotin Fanthorpe-kennelin kanta. Jo vuonna 1934 perustettiin ensimmäinen tiibettiläisetn rotujen kerho, mutta toinen maailmansota katkaisi kaiken koiraharrastuksen. Sodan jälkeen ainoa tiibetinspanieli, joka Englannista löydettiin oli Skyid-niminen uros, jonka jäljet johtivat Fanthorpe-kenneliin.
Silkkimissä asuvat Lordi ja Lady Wakefield saivat lahjaksi Mughiwuli nimisen nartun. Kun Mughiwulin aika tuli saada pentuja, se ajoi komeasti Silkkimin maharadzan Rolls Roycessa Simlaan kohtaamaan Tashi-nimistä sulhastaan. Ensimmäinen pentue syntyi 1941. Kaksi pennuista, Garpon ja Potala tulivat 1946 Englantiin ja tämä sisaruspari sai yhdessä useita pentueita. Palatessaan Englantiin Wakefieldin pariskunta toi tullesaan Mughiwulin ja Tashin pojan Laman sekä Dolma-nimisen nartun, jonka olivat suoraan eräästä tiibettiläisestä luostarista. Nämä muutamat koirat ynnä jokunen lisätuonti myöhemmin loivat pohjan koko läntiselle tiibetinspanielin kasvatustyölle, ja sodasta selvinnyt Skyid yhdisti Fanthorpe-koirat uuteen kantaan.
Rodun suosio kasvoi länsimaissa nopeasti, ja uusia innokkaita harrastajia liittyi kasvattajien joukkoon. Suomeen tiibetinspanieli tuli vuonna 1964, kun of Zlazano-kennel hankki Englannista Sivas-kennelistä kaksi urosta ja kaksi narttua. Rodun suosio on kasvanut meillä aivan huikeasti, mikä ei ole pelkästään hyvä asia, sillä runsas kysyntä saattaa houkutella kasvattajia teettämään pentuja jalostukseen sopimattomilla viallisilla koirilla. Lisääntyvän suosion ymmärtää kun tutustuu tarkemmin tiibetinspanieliin; se on pieni, helppohoitoinen, hyväluonteinen, uskollinen, valpas, terve ja ihanteellinen kaupunkilaiskoira - kaiken lisäksi kauniissa "pakkauksessa". Värejä on varaa valita, sillä kaikki värit ovat sallittuja.